1970-1979

Manchester United historia – vuodet 1970-79

Euroopan Cupin voiton tuoma ylpeys ja kunnia alkoivat olla muistoja vain, kun Unitedin huomio kääntyi manageritilanteeseen. Sir Matt Busbyn eläköidyttyä johtoryhmällä oli nyt todellisia haasteita. Ratkaisuksi kaavailtu Wilf McGuinnessin nosto manageriksi ei sopinut yhteen ikääntyvän joukkueen kanssa. McGuinness ei saanut joukkueeseen kontrollia ja Sir Matt oli edelleen vaikuttavana taustahenkilönä. Ongelmia nousi myös siirtopolitiikasta, kun hän laittoi muun muassa Denis Lawn ja Shay Brennanin siirtolistalle.

Ei ehditty kuin Boxing Dayhyn vuonna 1970, kun McGuinnes sai siirtyä jo sivuun ja Sir Matt nostettiin takaisin manageriksi. Manageriratkaisu oli väliaikainen, kunnes uusi manageri löydettäisiin. Loppukausi meni kuitenkin Busbyn komennossa, mutta silti menestys karttoi seuraa. Loppusijoitus sarjassa oli vasta kahdeksas. Kauden jälkeen skottilaismanageri jätti managerin tehtävät lopullisesti, mutta jäi vielä muihin tehtäviin seuran johtoportaaseen.

United yritti saada seuraavaksi managerikseen Celticin Euroopan Cupin voittoon valmentaneen Jock Steinin. Suullinen sopimus oli joidenkin tietojen mukaan jo hyväksytty, mutta silti siirto kariutui loppu metreillä.

Tilalle hankittiin lopulta Frank O’Farrell kesällä 1971, mutta lupaavasta alusta huolimatta ei hänkään saanut Unitedia raiteilleen. Stoke City tiputti joukkueen sekä Liiga että FA Cupista. Kun joulukuussa 1972 United kärsi 5-0 tappion Crystal Palacea vastaan, oli irlantilaisen aika siirtyä jo sivuun. Jälkensä O’Farrell ehti kuitenkin seuraan jättää, sillä hän hankki Martin Buchanin uudella ennätyssummalla (125 000 puntaa).

Buchanista tuli avainpelaaja seuraavan managerin, Tommy ”Doc” Dochertyn, joukkueessa. Fanien ja median suosikiksi nousseen Docin ensimmäinen haaste oli alkaa rakentamaan uutta joukkuetta, sillä 60-luvun legendojen oli aika siirtyä sivuun ja sarjasijoitus oli sarjan viimeisenä. Sir Bobby Charlton ilmoitti eläköityvänsä kauden 1972/73 jälkeen, George Best oli taas lähinnä lööpeissä kentän ulkopuolisten asioiden takia ja Denis Law oli vahvasti uransa ehtoo puolella. Sarjasta putoamiselta kuitenkin vältyttiin.

Law päästettiinkin pois seurasta ilmaiseksi kesällä 1973 – päätös, joka palasi kummittelemaan Dochertya myöhemmin. Kun United taisteli putoamista vastaan kaudella 1973/74, pelasi Law Manchester Cityssä. Hän teki maalin Old Traffordilla kauden viimeisessä pelissä ja varmisti Unitedin tippumisen Kakkosdivisioonaan. Mies ei tuulettanut maaliaan ja lopetti uransa pelin jälkeen. Kauden tasosta kertoo jotain se, että joulukuuhun mennessä joukkueen maalivahti Alex Stepney oli jaetulla maalintekijätilaston kärkisijalla.

Doc kuitenkin nosti seuran takaisin seuraavalla kaudella, kun United voitti Kakkosdivisioonan 1974/75. Parhaana maalintekijänä meritoitui Stuart ”Pancho” Pearson, joka iski 17 maalia. Kauden ja nousun ratkaisumaalin iski Lou Macari Southamptonia vastaan 5. huhtikuuta 1975.

Seuraavalla kaudella United pääsi FA Cupin finaaliin, mutta hävisi sen Kakkosdivisioonassa pelaavalle Southamptonille 1-0. Liigassa sijoitus oli lopulta upeasti kolmas. Rynnistys takaisin pääsarjaan oli kova, sillä hetkittäin näytti jo siltä, että seura voisi voittaa sekä liigan että molemmat cupit.

Seuraavalla kaudella FA Cupin finaali kääntyi voitoksi, kun verivihollinen Liverpool kaatui lukemin 2-1. Voitto tuhosi Liverpoolin haaveet triplasta, sillä alla oli jo Liigan mestaruus ja Euroopan Cupin voitto. Liigassa United jäi kuudenneksi ja kapteeni Buchanin paha loukkaantuminen näkyi joukkueen esiintymisissä merkittävällä tavalla.

Cupin voiton juhliminen jäi lyhyeen, sillä jo reilu kuukasi myöhemmin Docherty sai potkut vietyään seuran fysioterapeutin vaimon. Doc ehti uudistaa joukkuetta merkittävästi, sillä ensimmäisen kahden ja puolen kauden aikana peräti 25 pelaajaa pelasi ensimmäisen ottelunsa Unitedissa. ”Docs Read Army” opittiin tuntemaan yhtenäisenä ja nuorena joukkueena, joka palautti Unitedin takaisin Busby Babesin viitoittamalle tielle.

Docin tilalle hankittiin puolustusvoittoisen pelin ystävänä tunnettu QPR:n manageri Dave Sexton, jonka komennuksessa United ei päässyt yhdeksättä sijaa korkeammalle kausilla 1977/78 ja 1978/79. Hänen merkittävimpiä hankintojaan olivat Joe Jordan, Gordon McQueen, Gary Bailey ja Ray Wilkins.

Vuonna 1979 seura paransi menoaan ja pääsi ikimuistoiseen FA Cup finaaliin Wembleylle Arsenalia vastaan. Lontoolaiset johtivat 2-0, kun ottelun viimeiset viisi minuuttia käynnistyivät. Sitten iskivät Gordon McQueen ja Sammy Mcllroy tasoittaen pelin. Arsenal kuitenkin iski vielä yliajalla ja voitto pelin 3-2. Sarjassa lopputuloksena oli lopulta toinen sija.

Kokonaisuutena 70-luku oli Unitedille suurta draamaa, joka huipentui Wimbledonin FA Cupin finaaliin.