1950-1959

Manchester United historia – vuodet 1950-1959

Fanit olivat huolissaan, kun Charlie Mitten ja Johnny Morris olivat rikkoneet vuoden 1948 kultaisen FA Cupin voittaneen joukkueen. Matt Busbyn taktiikkaan tämä ei kuitenkaan vaikuttanut. Hän oli päättäväisesti hankkinut ja kasvattanut omia nuorukaisia, joita hän alkoi nostaa ykkösjoukkueeseen. Jackie Blanchflower ja Roger Byrne olivat ensimmäiset nostetut pelaajast, jotka sittemmin olivat osa ”Busby Babes” –nimistä legendaarista joukkuetta. Nimellä kunnioitettiin Busbyn kykyä kasvattaa nuoria tähtiä ja ottaa heidät ykkösjoukkueeseen pelaamaan.

Blanchflowerin ja Byrnen liityttyä vanhempien konkarien joukkoon, United otti heti kaudella 1951/52 sarjan mestaruuden – ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1911. Tämän jälkeen mestarijoukkue alkoi hajota ja Busby ryhtyi nostamaanm enemmän akatemiansa kasvatteja ykkösjoukkueeseen. Vuonna 1953 kentälle juoksutettiin voimakas ja taitava, vain 16-vuotias Duncan Edwards, josta tuli kaikkien aikojen nuorin pääsarjassa pelannut pelaaja (16 vuotta, 185 päivää).

Kapteeniksi nostettu Byrne pääsi nostamaan Ykkösdivisioonan mestaruuspokaalia kausina 1955/56 ja 1956/57, kun United hallitsi sarjaa Busbyn erinomaisen nuorisoakatemian pelaajien kanssa. Näistä ensimmäisenä vuotena joukkueen keski-ikä oli sensaatiomaisesti vain 22-vuotta. Mestaruuksia edeltäneinä muutaman vuotena joukkueeseen ajettiin paljon uusia pelaajia. Skottimanageri oli nostanut Eddie Colmanin, Mark Jonesin ja David Peggin ykkösjoukkueen avauksen miehiksi, kun he olivat ensin voittaneet Unitedin riveissä FA Youth Cupin viisi kertaa peräkkäin.

Kaikki nuoret tähdet eivät sentään olleet kotikasvatteja, sillä Busby oli taitava myös pelaajamarkkinoilla. Hän hankki isolla rahalla seuraan muun muassa Tommy Taylorin ja maalivahti Garry Greggin.

Vuonna 1957 Unitedista tuli ensimmäinen englantilainen joukkue, joka pelasi Eurooppa Cupissa. Jalkapalloliitto vastusti tätä, ja olikin kieltänyt edellisenä kautena Chelseaa osallistumasta kyseiseen kilpailuun. Busby ei liiton kiellosta välittänyt, vaan johdatti joukkueensa aina välieriin asti, jossa voiton vei Real Madrid. Joukkue voitti aikaisemmin Belgian mestari Anderlechtin tuloksella 10-0, joka on edelleen seuran historian suurin voitto.

Busby Babesin valtakautta kuvasi hyvin ottelu Arsenalia vastaan Highburylla helmikuussa 1958. Kuun ensimmäisenä päivänä pelattu ottelu keräsi yli 63 000 katsojaa Gunnersien kotiluolaan ja ei jättänyt ketään kylmäksi. Duncan Edwards avasi maalinteon, jonka jälkeen vielä Bobby Charlton ja Tommy Taylor kaunistelivat taukolukemiksi 0-3.

Arsenal vastasi huutoon toisella puoliajalla ja iski kolme maalia kolmeen minuuttiin. Hallitseva mestari United ei tästä häkeltynyt vaan palautti ottelun hallinnan itselleen. Dennis Violletin ja Taylorin maaleilla lukemat olivat pian taas 3-5. Arsenal pääsi vielä maalin päähän, mutta manchesterilaiset voittivat kuuluisan ottelun 4-5. Ottelua pidetään edelleen yhtenä kaikkien aikojen parhaimmista, mutta se jäi valitettavasti joukkueen viimeiseksi Englannin maaperällä…

Highburyllä pelatun ottelun jälkeen Busby Babes matkasi Jugoslaviaan pelaamaan toista pudotuspelien osaottelua Belgradin Red Starsia vastaan. Kotimaiset pelit pelattiin lauantaisin ja Euroopassa keskellä viikkoa, joten tuohon aikaan hieman epävarmana pidetty lentäminen oli ainoa järkevä vaihtoehto ehtiä pelaamaan kaikkia pelit. United tahtoi pelata kaikki pelit osoittaakseen jalkapalloliiton johtajalle Alan Hardakerille tämän olleen väärässä sanoessaan, ettei joukkue pysty siihen.

5. päivä helmikuuta pelattu ottelu päättyi 3-3 tasapeliin Charltonin kahdella ja Violletin yhdellä maalilla. Tämä tarkoitti, että United matkasi jatkoon yhteismaalein 5-4. Juhlinta keskeytyi historian yhdellä urheilumaailmaa ravisuttaneimmalla tavalla.

Unitedia kuljettanut yksityislento putosi kolmannella nousuyrityksellä Müncheniin tehdyn välilaskun ja tankkauksen jälkeen. 23 koneen 40 matkustajasta kuoli. Seitsemän kuolleista oli joukkueen pelaajia ja kolme henkilökunnan jäseniä. Joukkueen manageri Matt Busby loukkaantui vakavasti, eikä hänen oletettu selviävän. Hän kuitenkin voitti taistelun vietettyään kaksi kuukautta sairaalassa.

Lue tästä lisää Münchenin onnettomuudesta!

Matt Busbya ryhdyttiin kuntouttamaan Sveitsissä, kun hän oli päässyt sairaalasta. Hän ei uskonut palaavansa enää ikinä jalkapallon pariin. Hänen vaimonsa sai mielen muuttumaan sanomalla: ”Tiedätkö mitä Matt, pelaajat olisivat halunneet sinun jatkavan”. Masennuksesta kärsinyt Busby palasi Unitedin joukkueeseen ensimmäisen kerran FA Cupin finaalia katsomaan.

Reservien managerina onnettomuuden aikaan toiminut Jimmy Murphy otti Unitedin managerin roolin, kunnes Busby pystyisi palaamaan. Murphy kokosi joukkueen pika-ajassa kasaan ja vei Unitedin aina FA Cupin finaaliin asti, jossa se hävisi Boltonille. Sarjassa kausi päättyi toiselle sijalle. Tragediaa kunnioittaakseen UEFA kutsui Unitedin mukaan kauden 1958/59 Eurooppa Cupiin Ykkösdivisioonan voittaneen Wolverhamptonin seuraksi, mutta FA eväsi tämän, koska seura ei mestaruutta voittanut.

Ennen onnettomuutta pidettiin jo varmana, että Manchester Unitedista tulee ensimmäinen joukkue, joka voittaa kolme perättäistä mestaruutta. Eroa sarjaa johtavaan Wolvesiin oli kuusi pistettä ja kautta jäljellä vielä 14 peliä. Alla oli 11 ottelun tappioton putki, ja mediassa puhuttiin jo kauden päättyvän triplaan.